Yksi vanhemmuuden tärkeimmistä tehtävistä on johdattaa lapsi yhä uudelleen turvattomuudesta ja hädästä, turvan ja levollisuuden tilaan. Yhdessä tunteita kannatellen lapsen hermosto oppii reitin levottomuudesta rauhaan.

Lapsena yhteys itseemme ja tuntevaan kehoomme syntyy meitä hoivaavien aikuisten avulla. Vanhempien ja muiden lapsen elämässä olevien aikuisten omilla tunnetaidoilla on siis suuri merkitys turvan kokemuksen syntymisessä ja lapsen tunnetaitojen kehittymisessä.

Tarvitsemme tuntemiseen emotionaalista turvaa. Kun lapsi kokee turvaa, hän tuntee olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi ympäristössään. Tämä turvan kokemus on perusta lapsen tunne-elämän terveelle kehittymiselle ja auttaa häntä oppimaan tunnetaitoja. Turvan kokemuksesta käsin pystymme kohtaamaan tunteemme läsnäolevasti ja myötätuntoisesti.

Kehon ja mielen yhteys on kuitenkin alkanut katketa meillä usein jo lapsuudessa, kun aikuiset eivät ole kyenneet hyväksymään ja vastaanottamaan tunteitamme. Syntyy turvaton kiintymyssuhde. 

Turvaton kiintymyssuhde

Emotionaalinen turvattomuus syntyy, jos hoivaaja jättää lapsen selviytymään omin avuin tunteiden kanssa. Yksin jättäminen voi esimerkiksi olla sitä, että lapsen tunteiden ilmaisua kielletään. “Ei tuollaisesta kannata itkeä, reippaasti vaan tai ei ole pelättävää, sinne vaan muiden joukkoon tai nyt hiljaa! Lopeta jo tuo märinä.” Huomiotta jättäminen katkaisee myös yhteyttä kehoon ja lisää turvattomuuden kokemusta. Tunteiden kanssa yksin jääminen on yleensä myös stressitila. Lapsi tarvitsisi tunteiden kanssasäätelyyn apua aikuiselta.

Vanhemman ohittaessa jatkuvasti lapsen tarpeita ja tunteita, lapsi alkaa kokea häpeää. Hän ei ymmärrä sitä, miksi hoivaaja toimii näin. Sen sijaan, hän alkaa itse kokea olevansa vääränlainen, mitätön ja arvoton. Tämän lisäksi lapsi alkaa pelätä yksin jäämistä eli hylkäämistä. Lapsi alkaa käyttäytyä siten, että hän saa hoivaajan lähelleen ja vastaavasti alkaa vältellä käytöstä, joka vie hoivaajan hänen luotaan. Näin syntyy tunnelukkoja. 

Tunnelukko on käsite, joka viittaa tiettyihin uskomuksiin tai käyttäytymismalleihin, jotka voivat rajoittaa elämäämme ja estää meitä saavuttamasta täyttä potentiaaliamme. Tunnelukot ovat usein peräisin menneisyyden kokemuksista ja voivat ilmetä toistuvina reaktioina erilaisissa tilanteissa. Tunnelukot voivat vaikuttaa tunteiden käsittelyyn, ihmissuhteisiin ja päätöksentekoon. Tunnelukkoihin liittyy usein myös puolustusmekanismeja. Terapeuttinen työskentely tunnelukkojen kanssa voi auttaa tiedostamaan ja käsittelemään näitä rajoittavia tekijöitä, jotta voimme edetä kohti terveellisempää ja tyydyttävämpää elämää.

Turvallinen kiintymyssuhde

Turvallinen kiintymyssuhde on sekä tuntemisen, että hyvän tunnesäätelyn perusta. Turvallisesti kiintynyt lapsi elää ympäristössä, jossa toimitaan johdonmukaisesti ja ennakoivasti. Lapsi oppii vanhemmiltaan keinoja rauhoittua (kanssasäätely), kun voimakas tunnetila valtaa hänet. Olemalla läsnä, hyväksymällä ja ottamalla vastaan lapsen tunteita sekä mallintamalla levollisuutta, hoitaja osoittaa lapselle, että hän on turvassa. Vähitellen lapsi oppii nämä taidot ja osaa rauhoittua myös ilman aikuisen läsnäoloa. 

Millaiselta turva voi tuntua ja mistä sen yleensä tunnistaa?

– Hengitys ja syke ovat tasaisia. 

– Aistit ovat auki ja kehon asento on avoin. 

– Keho on virkeä ja jaksava. 

– On turvallista kokea tunteita ja helppoa säädellä niitä tarvittaessa. 

– Mieli on virkeä ja keskittyminen onnistuu luonnollisella tavalla.

– Ongelmanratkaisukyky kohoaa.

– Ajattelu ja huomiokyky laajenee. 

– Yhteys toisiin ihmisiin on luontevaa ja avointa. 

– Mentalisaatiokyky herää.

Onneksi on kuitenkin niin, että voimme lisätä turvan kokemusta ja opetella tunnetaitoja vielä aikuisenakin. Ja onkin niin, että tunnetaidot vaativat usein harjoittelua, aivan kuten kaikki muutkin taidot. 

Turvan kokemus lisääntyy, kun saamme tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenämme kaikkien tunteiden ja ajatusten kanssa. Saamme kokea, että emme jää yksin, vaikka ilmaisemme myös hankalia ja voimakkaita tunteita. 

Myös terapiassa voidaan vahvistaa turvan kokemusta. Voimme myös opetella, kuinka tunnistaa omia tunteita ja tarpeita sekä sitä, kuinka pitää itsestä huolta näiden taitojen avulla. Läheisyyden ja etäisyyden sietäminen, rajojen tunnistaminen, omien tarpeiden ilmaiseminen ja tilanteeseen sopiva puolustautuminen ovatkin usein terapian tavoitteita. 

Emotionaalisen turvan kokemusta voi lisätä:

– Terapian avulla 

– Turvallisissa ryhmissä 

– Sellaisten ystävien kanssa, joiden seurassa voimme tulla turvallisesti kuulluksi ja nähdyksi.