Tunneäly ja tunnetaidot sekoittuvat usein keskenään ja niitä pidetään jopa samoina asioina. Puhutaan tunneälykkäästä johtajuudesta, tunneälystä työelämässä ja tunneälykkäistä ihmisistä. Usein tunneäly vaikuttaa olevan myös parisuhdetta etsivän ihmisen toivelistalla tulevan kumppanin ominaisuutena. Nämä kaikki kuulostavat hyvältä, mutta ne jäävät usein etäisiksi henkilökohtaisesta kokemuksesta.

Tunneäly on käsite, jota on helppo lähestyä ajattelun ja tiedon kautta. Sen kautta tunteita voi lähestyä pysytellen turvallisesti kognitiivisella tasolla ja tämä mahdollistaa aiheesta keskustelun ilman, että tarvitsisi kohdata omaa tunne-elämää. Sen sijaan tunnetaidot edellyttävät suoraa yhteyttä tunteisiin. Niitä ei voi opetella pelkästään ajattelemalla tai ymmärtämällä, vaan niitä on harjoiteltava kokemuksen kautta. Tämä tekee tunnetaitojen harjoittelusta monille haastavaa, sillä se vie väistämättä kohti tunteita, jotka voivat tuntua epämiellyttäviltä, hallitsemattomilta tai pelottavilta. Usein taustalla on myös tunnetason turvattomuutta, johon palaan hieman myöhemmin.

Jos tunneälyä vertaa matemaattiseen älykkyyteen niin tiedostamme jokainen, että ilman harjoittelua matemaattisetkaan taidot eivät kehity. Voit olla matemaattisesti lahjakas, mutta jos et koskaan laske laskuja, taito ei vahvistu. Samoin tunneälykkyys jää teoriaksi, jos rinnalla ei kehity tunnetaitoja: kykyä tunnistaa, sietää, säädellä ja ilmaista tunteita sekä ymmärtää, mitä ne yrittävät meille kertoa.

Tunnetaitojen kehittyminen alkaa lapsuudessa

Tunnetaidot alkavat muodostua jo varhaislapsuudessa. Jos lapsi saa kokea, että hänen tunteensa ovat sallittuja ja aikuinen auttaa häntä säätelemään niitä, lapsi oppii kokemuksen kautta, että tunteita on turvallista tuntea. Näin kehittyy perusta tunnetaidoille ja emotionaaliselle turvalle. Jos sen sijaan lapsen tunteita on mitätöity, ohitettu tai niistä on jopa rangaistu, tunnetaidot jäävät hatariksi ja lapsi kokee hankalalta tuntuvat tunteet uhkaaviksi. Lisäksi tilalle astuu emotionaalinen turvattomuus ja lapsi alkaa kehittää itselleen selviytymiskeinoja välttääkseen tuntemasta tunteitaan.

Jos näin on käynyt, tarvitaan aikuisena korjaavaa oppimista. On opeteltava uudelleen asioita, jotka lapsena olisi pitänyt oppia turvallisen aikuisen rinnalla. Tunnetaidot eivät kehity yksin harjoittelemalla, vaan aina suhteessa toisiin. Aikuinenkin tarvitsee alkuun toisen ihmisen tukea ja läsnäoloa, jotta voi alkaa rakentaa uudelleen yhteyttä omiin tunteisiinsa. Samalla tavalla kuin lapsi oppii tunnetaitoja vanhempien esimerkin ja yhteisen kanssasäätelyn kautta.

Tunteet ovat kehollisia kokemuksia

Tunne ei ole sama asia kuin ajatus, vaikka nämä usein sekoitetaan keskenään. Tunne on kehollinen tapahtumasarja, joka käynnistyy meissä ennen kuin mieli ehtii mukaan. Siksi tunnetaitojen harjoittelu alkaa kehollisesta tunnistamisesta: pysähtymisestä sen äärelle, mitä omassa kehossa tapahtuu, kun aistimme jotakin ympäristössämme tai sisällämme. Mitä keho kertoo, kun sydän hakkaa, kurkkua kuristaa tai vatsassa on perhosia? Monet ihmiset ovat menettäneet yhteyden omaan tunnekehoonsa, mutta eivät välttämättä tiedosta tätä. Kun yhteys tunteisiin on katkennut, olemme ja elämme ikäänkuin tunteiden armoilla. Tällöin toiminta perustuu usein reaktioihin ja selviytymiseen, ei todellisiin tarpeisiin ja niiden täyttämiseen.

Vasta kun opimme tunnistamaan ja sietämään tunteisiin liittyviä kehollisia reaktioita, voimme harjoitella niiden säätelyä ja rakentavaa ilmaisua.Tunnetaitojen harjoittelu ei ole pelkkä menetelmä, vaan syvempi prosessi, jossa ihminen palauttaa yhteyden itseensä, tunteisiinsa ja tarpeisiinsa.

Tunnetaitojen opettaminen edellyttää omien tunnetaitojen harjoittelua

Kasvatus-, opetus- ja hoitotyön kentillä kiinnostus tunnetaitoihin herää usein toisten kautta: halutaan tukea lapsia, oppilaita tai asiakkaita heidän tunne-elämässään. Tämä on arvokas ja myötätuntoinen lähtökohta, mutta siinä on myös haaste. Huomio siirtyy helposti pois omasta itsestä.

Tunnetaitoja ei nimittäin voi opettaa toiselle, ellei ole ensin itse oppinut niitä. Lapsi tai asiakas ei omaksu tunnetaitoja pelkästään sanoista, vaan mallista ja kokemuksesta. Hän oppii siitä, miten sinä itse kohtaat omat tunteesi. Miten siedät surua, vihaa tai pelkoa ja miten pystyt olemaan läsnä myös toisen tunteiden äärellä. Jos aikuinen tai esimerkiksi hoitotyössä hoitaja, ei kykene sietämään omia tunteita ja niiden aiheuttamia reaktioita itsessään, hän alkaa helposti ratkaista muidenkin tunteita pois. Silloin tunne ei saa tilaa tulla nähdyksi, ja yhteys katkeaa. Siksi tunnetaitojen opettaminen edellyttää aina oman sisäisen työn tekemistä. Vasta sen kautta tunnetaidot voivat välittyä luonnollisesti vuorovaikutukseen ja arjen kohtaamisiin.

Tunnetaitojen harjoittelu

Tunnetaitojen harjoittelu merkitsee laskeutumista pois mielestä ja älystä kohti henkilökohtaista ja kehollista kokemusta. Silloin tunteet eivät ole enää jotakin, mitä pitäisi hallita tai piilottaa, vaan viestejä, jotka kertovat, mitä tarvitsemme ja mitä emme juuri nyt kaipaa. Tunteet ovat nimittäin yhteydessä tarpeisiin.

Kun opimme tunnistamaan tunteitamme ja tarpeitamme ja opimme antamaan niille tilaa, emme enää toimi pelkästään reaktioista käsin. Toiminnastamme tulee tietoisempaa, vastuullisempaa ja inhimillisempää.

Tunnetaitoinen ihminen ei vain ymmärrä tunteita älyllisellä tasolla, vaan hän myös tuntee ne ja osaa myös toimia käytännön tasolla rakentavasti niiden kanssa.